Matkani Wienissä viime maaliskuussa.
M A A N A N T A I
Vaivalloinen herätys jo ennen kello kahdeksaa, jotta ehtisin hotellin aamupalalle. Aamupalalle päästyäni huomaan, että aikainen herätys oli sen arvoista, sillä hotellin aula on täytetty pöydillä, jotka notkuvat erilaisista hedelmistä, tuoreista ja lämpöisistä leivistä ja herkullisista smoothieista.
T I I S T A I
Ainakin viisikymmentä hevosta odottaa kävelykadulla töitä, sitä että turistit maksavat maltaita päästäkseen hevosen vetämiin vaunuihin puoleksi tunniksi. Otan muutaman kuvan, ja jatkan lyhythihaisen ja shortsien metsästämistä, sillä en osannut aavistaa lämmintä keliä, ja mukanani oli vain villapaitoja ja pitkiä housuja. Villasukatkin pilkottivat matkalaukusta.
K E S K I V I I K K O
Kiertelen nähtävyyksiä ja mietin, miten ne voi aina olla niin tylsiä. Tai ainakin Itävallassa. Kymmeniä, ja kymmeniä harmaita patsaita, joissa poseeraa itävaltalaisia kuolleita kuuluisuuksia joista minulla ei ole harmainta aavistustakaan ja lähes samanlaisia talojakin näkee Helsingissä.
T O R S T A I
Istun bussissa, joka kiertää Wienin nähtävyydet läpi. Yritän tunkea korviini korvakuulokkeita, jotka ovat aivan liian suuret pieniin korviini. Ajattelen, että onneksi koko ulkomaanmatkani aikana ei ole satanut, ja joka päivänä on ollut ainakin kaksikymmentä astetta lämmintä. Kaiken lisäksi minun ei edes tarvinnut maksaa koko huvista yhtään, sillä isovanhenpani lahjoittivat matkan syntymäpäivälahjaksi. Heti alkaa sataa. Sadepisarat iskeytyvät bussin ikkunaa päin ja pian koko ikkuna on täynnä pisaroita.
Seuraavana päivänä heräsin erittäin aikaisin, jotta ehtisin lennolle, joka lähtee takaisin Suomeen, ja siellä oli parhaillaan pakkasta, ja paljon lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti