Overjoyed
torstai 29. joulukuuta 2016
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
myrskyn jälkeen
11.7.2016
myrskyä. on myrskynnyt varmaan viisi päivää. kävin kirjastossa ja ostin kymmenellä sentillä koirakirjan. en erityisemmin pidä koirista ja pelkään niitä. leikkasin kirjan kappaleiksi ja liimasin palaset seinille. hukkasin yhden kirjaston kirjan ja yhden vahingossa varastin.
ostin torilta kasvin päälle eurolla ja nostin sen hyllylle. se on tiputellut oksiaan. olen piirtänyt paljon ja näen kehitystä. Milka sanoi, että olen niin luova että itkettää. olen löytänyt uutta musiikkia. punk tuntuu parhaalta tällä hetkellä.
soitin Outille näköalatornista täristen ja itkien, vuodatin kaiken. enkä ikinä osaa lopettaa puheluita.
kirjoitan aamuyöllä heräillessäni unia muistioon, ja olen monena yönä uneksinut laitureista. niissä on paljon symboliikkaa.
haluaisin saada tilannetta selvemmäksi hänen kanssaan. näimme ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen ja tuntui että asiat ovat parantuneet. tahtoisin nähdä häntä, pian, nyt, huomenna, koko ajan, mutta hän on kaukana eikä tiedä paluupäivää. toivoin häntä puhaltaessani irronnutta ripseä. tuntuu, että ainoa vaihtoehto tilanteen etenemiseksi on puhuminen, niin kuin yleensä. mutta minä pelkään liikaa hänen ahdistumistaan. hän ahdistuu niin herkästi, hän ahdistuu minun kosketuksestani, minusta. tarkoitatko sitä kuitenkin kun ilmaiset rakkauttasi? sormemme päät koskettivat toisiaan verkon läpi kun makasimme taideteoksessa. pidän sinusta niin paljon, kuinka kauan tätä jatkuu.
ahdistaa kun muut ovat niin huolissaan minusta. yrittävät olla hyviä ja auttaa mutta minä vain ahdistun enemmän ja stressaan. pelko ei johda mihinkään, miksi huolehdit?
Frida Kahlo tahtoo kertoa minulle jotain Ehdottoman Tärkeää... elämäni on yksi yhteensattuma
mietin liikaa mikä on oikein ja väärin
en osaa hoitaa tilanteita eteenpäin ja jään vaan it ke mään
itken aina, koko ajan, mutta piilossa, salaa
keskiviikko 18. toukokuuta 2016
kevät
olen iloinen.
olen pirteä, näytän hyvältä.
kaikki on kivaa, ja on kivaa vaikka vähän harmittaisikin.
Kuu tarvitsee Aurinkoa loistaakseen
vittu en mä ainakaan aio, mä aion muistella täysillä
muistelen muutenkin koko ajan ja jatkuvasti, ja unelmoin myös
kesäkuussa rakastuin taidemuseossa ruskeasilmäiseen prinsessaan
helmikuussa rakastuin taidemuseossa tummahiuksiseen tyttöön
mut sit niin kovasti koitin olla romanttinen, joten menin ja nussin kaiken
(paperi t, jumalan peili)
uni 23.4.2016
olin kesäisellä kukkaniityllä. aurinko paistoi ja oli kesä, mutta kylmä tuuli kosketteli olkapäitäni ja oli viileä. olin hakenut kuvataidekouluun, ja olin pääsykokeissa. niitylle oli pystytetty lukuisia
maalaustelineitä, joiden takana hakijat seisoivat sivellen samalla väriä canvakselle. kaikkien aikaansaannokset näyttivät niin upeilta ja minä taas en saanut mitään aikaiseksi. olin levoton ja ajatukseni juoksivat ilman minkäänlaista päämäärää, olin sekaisin.
|
valokuvaan liikaa puhelimella ja liian vähän kameralla. unohdan ottaa kameran mukaan matkaan, ja muutenkin se on niin iso ja vaivalloinen.
ja puhelimeni painaa 132 grammaa ja se on niin helppoo.
Iida Lilja |
pidän kiireettömistä aamuista,
auringosta
lämmöstä
kahvista
taiteesta
teestä
auringosta
lämmöstä
kahvista
taiteesta
teestä
pidän sinun kosketuksestasi minun ihollani
sinun halaukseesi nukahtamisesta
siitä, kun sinä silität hiuksiani ja leikit niillä
siitä, kun nukahdat minun päälleni
sinun halaukseesi nukahtamisesta
siitä, kun sinä silität hiuksiani ja leikit niillä
siitä, kun nukahdat minun päälleni
kaikki tuntuu hyvältä, eikä ole edes kylmä.
siristän silmiä,
luen sarjakuvia.
aurinkoaivastuksia, pieni tuulenvire kasvoilla.
26.4.
näin unta että olin menossa Helsinkiin, ja meinasin myöhästyä junasta. jäi epäselväksi että myöhästyinkö.
"juna, tai junanraiteet kuvastavat unessa parisuhdetta."
maailman paras mehu!
|
29.4. 21:07
kaikki tuntui, ja tuntuu epätodelliselta.
en tunne mitään, enkä tiedä mitä tahdon.
on niin outoa, etten yhtäkkiä tunne mitään. olen yleensä niin tunteellinen.
"jos mun nimi ois Kuu niin oisin maailman onnellisin."
söpöintä mitä mulle on ikinä sanottu, mä vannon
2.5.
kaikki selkenee puhumalla.
näin muuten taas unta että myöhästyin.
näin unta että katsoin mun vatsaa, ja se oli täynnä isoja rumia paiseita.
mulla on oikeasti ollut tosi kipeä maha viime aikoina. niin kipeä, että tuntuu että saa mahahaavan.
stressaan niin paljon.
junassa.
mies kertoo elämäntarinaansa pienessä hiprakassa.
asunut ensin englannissa, sitten ranskassa, ja sitten hollannissa.
ranskassa oli kuulemma ärsyttävää, kun juotiin aina viiniä ruuan kanssa.
hollannissa asui vain kaksi kuukautta, ja sen koko ajan hotellissa. jäi koukkuun pilveen.
talvipuutarha, 14.5.
Minähän koen joka päivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen astioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut.
-Vilijonkka
(valokuvat minusta talvipuutarhassa ottanut Milka Virolainen)
14.5.2016 klo 19:32
olen helsingissä.
täällä tuoksuu kesä, ja täällä on niin kaunista.
kaikki on niin vihreää ja vehreää.
O on muuten loppu n y t
tuntuu vähän pahalta ja tyhjältä ja hassulta, mut tän kuulu mennä näin. just näin.
olen soittanut ukulelensoiton suomenennätyksen
murtautunut omaan kotiini
sanonut kissoja siskoikseni
myynyt passikuvia
varastanut veneen
löytänyt kannabista metsästä
kaatunut laiturilta veteen vahingossa
ajanut auton puuta päin
nukahtanut kynnykselle
nukahtanut ruokapöytään
nukahtanut puistoon
rakkaus on kuin tappava tauti
mutta ilman rakkautta ei voi elää ja kuolee.
ja kyllä tupakkakin tappaa mutta voi porkkanaankin tukehtua
kaikki hajoo käsiin ja mulla on maha kipeä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)