11.7.2016
myrskyä. on myrskynnyt varmaan viisi päivää. kävin kirjastossa ja ostin kymmenellä sentillä koirakirjan. en erityisemmin pidä koirista ja pelkään niitä. leikkasin kirjan kappaleiksi ja liimasin palaset seinille. hukkasin yhden kirjaston kirjan ja yhden vahingossa varastin.
ostin torilta kasvin päälle eurolla ja nostin sen hyllylle. se on tiputellut oksiaan. olen piirtänyt paljon ja näen kehitystä. Milka sanoi, että olen niin luova että itkettää. olen löytänyt uutta musiikkia. punk tuntuu parhaalta tällä hetkellä.
soitin Outille näköalatornista täristen ja itkien, vuodatin kaiken. enkä ikinä osaa lopettaa puheluita.
kirjoitan aamuyöllä heräillessäni unia muistioon, ja olen monena yönä uneksinut laitureista. niissä on paljon symboliikkaa.
haluaisin saada tilannetta selvemmäksi hänen kanssaan. näimme ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen ja tuntui että asiat ovat parantuneet. tahtoisin nähdä häntä, pian, nyt, huomenna, koko ajan, mutta hän on kaukana eikä tiedä paluupäivää. toivoin häntä puhaltaessani irronnutta ripseä. tuntuu, että ainoa vaihtoehto tilanteen etenemiseksi on puhuminen, niin kuin yleensä. mutta minä pelkään liikaa hänen ahdistumistaan. hän ahdistuu niin herkästi, hän ahdistuu minun kosketuksestani, minusta. tarkoitatko sitä kuitenkin kun ilmaiset rakkauttasi? sormemme päät koskettivat toisiaan verkon läpi kun makasimme taideteoksessa. pidän sinusta niin paljon, kuinka kauan tätä jatkuu.
ahdistaa kun muut ovat niin huolissaan minusta. yrittävät olla hyviä ja auttaa mutta minä vain ahdistun enemmän ja stressaan. pelko ei johda mihinkään, miksi huolehdit?
Frida Kahlo tahtoo kertoa minulle jotain Ehdottoman Tärkeää... elämäni on yksi yhteensattuma
mietin liikaa mikä on oikein ja väärin
en osaa hoitaa tilanteita eteenpäin ja jään vaan it ke mään
itken aina, koko ajan, mutta piilossa, salaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti